Day 4

Lauantaina herättiin aurinkoiseen toiseen turnauspäivään. Aamiaista pystyttiin nauttimaan hieman myöhemmin, koska ensimmäinen peli vasta klo 11.15. Siis rauhallinen aamu ja lähtö....tai siis niin rauhallinen kuin nyt tällä porukalla voi olla ;)

Toimihenkilöiden aamupalaveri

Ensimmäinen peli DHI Octane WP -joukkuetta (Durham Hockey Institute) vastaan starttasi siis klo 11.15. Vastustaja oli taas tasokas. Peli liikkui vauhdikkaasti päädystä toiseen. Warriorien peli parani koko ajan pelin edetessä ja pelin lopulla peli olikin ehkä enemmän vastustajan puolustusalueella. Peli oli todella jännä ja tasainen. Vastustaja onnistui ensin jopa kahdesti. Fagu #24 onnistui kaventamaan eli viimeisten minuuttien kuluessa Warriorit olivat 2-1 tappiolla. Kaikki pantiin peliin ja viimeinen minuutti hyökättiin kuudella kenttäpelaajalla. Ja aivan oppikirjamaisesti 20 sekuntia ennen summerin törähdystä Bado #64 tasoitti pelin 2-2. Kyllä oli hieno taistelu!

Fagu ja moket

Holppi ja Eki

Leevi L, Mico ja Perttu

 

Bado ja joku...

Juuso T, Pete ja Tomi

 

Pelin jälkeen joukkue toimihenkilöineen ja faneineen lounasti hallin Penalty Box Pubissa. Samalla saatiin seurata Suomen Leijonien taistelua. Ja ei varmasti jäänyt muille ravintolassa olijoille epäselväksi, että mistä ollaan kotoisin, kun lopputuloksena Leijonat seuraavan päivän finaaliin.

Eki ja Holppi seuraa tarkkana Suomen peliä

Päivän toinen peli DHI Octane DL -joukkuetta vastaan klo 16.15. Tästä pelistä tarvittiin voitto, jotta ollaan kuuden sakissa ja päästään jatkopeleihin. Jälleen tasokas ja kova joukkue vastassa. Ja isokokoinen ja fyysinen. Näin bloggarin ja äidin mielestä pelasivat kyllä aika rumaa peliä. Tuomaritkaan eivät olleet ainakaan fanien mieleen.



Tässä pelissä käteltiin jo ennen peliä enkä viitsi kertoa mitä vastustajat pojille sanoivat ;)

Upeasti meidän Warriorit taistelivat ja väänsivät. Peli meni päästä toiseen taas vauhdikkaasti ja oli tasaista. Meidän maalinteoissa onnistuivat Bado #64, Nikke #65 ja Perttu #91. Vastustaja teki meille kylmät eli saman kuin me teimme heidän toiselle joukkueelleen aamulla. Eli viimeisen minuutin aikana tasoittivat pelin 3-3. Warriorit yrittivät upeasti viime sekunneille asti tehdä vielä voittomaalin. Muutama paikkakin oli, mutta nyt oli tyytyminen tasapeliin ja pettymys oli pojille melkoinen.

Toimihenkilöt seurasivat tarkasti sarjataulukon tilanteen kehittymistä, koska vielä oli pieni mahdollisuus sijoittua kuudenneksi. Lopulta tasapisteissä maaliero ratkaisi ja Warrior Starsin oli tyytyminen sijaan 7. ja pudota näin jatkopelien ulkopuolelle.

Valmennus piti pojille tsemppaus- ja kannustuspuheen ja kehui kuinka ylpeä joukkueesta oli. Yksi tappio, yksi voitto ja kaksi tasapeliä ei näin hurjan kovatasoisessa turnauksessa ole mikään huono saavutus. Toki olisi ollut kiva jatkaa pelejä ja Tomi saikin järjestettyä seuraavalle päivälle harjoitusottelun myös jatkopelien ulkopuolelle jäänyttä rakasta Ruotsia vastaan.

Illalla pojat olivat jo pettymyksestä toipuneet ja kuulinkin käytäväkeskusteluja peleistä, hienoista syötöistä tai hyvistä taklauksista. Illalliseksi tilattiin pizzaa ja omiin huoneisiin piti hiipiä klo 21.30 ja unille asettua taas klo 22.